Terveiset etelän lämmöstä! Tavataan keväällä veneilyn merkeissä.
lauantai 12. lokakuuta 2013
tiistai 1. lokakuuta 2013
Seitsemän maan matkaajat
Schweishissa 29.9.13
Tämän
matkamme päätepysäkki on saavutettu. Matkaa tänne kertyi 2007 mailia ja takana
on 150 sulkua ja kolme tunnelia, joista pisin oli vajaan kilometrin mittainen. Kone
on käynyt 397 h ja polttoainetta on kulunut 1700 l. Ajallisesti Erkki läksi matkaan toukokuun
lopulla ja minä liityin seuraan ennen juhannusta. Olemme käyneet kahdeksassa eri maassa ja nähneet monenlaisia maisemia ja satamia sekä kokeneet monia uusia
asioita. Venettä on nyt valmisteltu
talvikuntoon ja siinä sivussa olemme tutustuneet kaupunkiin. Täältä lähdemme
pariksi päiväksi tutustumaan Luxemburgiin, josta lennämme sitten Malagaan,
Espanjaan.
On
ilo siitä, että tämänkertainen haaste on suoritettu, on haikea siitä, että
veneily loppuu ja on orastavaa odotusta pääsystä Espanjan lämpöön. Kulkurin
kaiho toimii näinkin päin. Kiitokset teille blogia seuranneille matkaseurasta!
Kotimatkamme alkaa huhtikuussa.
tiistai 24. syyskuuta 2013
Luxenburgista Saksaan
21.9.
sattui huvittava juttu. Menimme paikalliseen ravintolaan syömään. Tarjoilija ei
osannut kertoa mitä listalla oli. Kokki tuli kertomaan huonolla englannilla
mitä luxenburiksi kirjoitetut ruuat olivat. Eli pari sanaa englantia, loput
luxenburgia (on ranskan ja saksan sekoitusta). Tarjolla oli mm. pihviä ja
sampea eri muodossa. Valitsimme pihvin. Ja mitä saimmekaan! Pihviä se luultavasti
oli, mutta raakamarinoituna eritäin ohuina siivuina, maustettuna mm konjakilla,
merisuolalla ja pippurilla. Seassa muutama appelsiinikuutio ja hipsu salaattia
sekä koristeena orvokin kukka. Eihän sillä nälkä lähtenyt, varsinkaan, kun en
pystynyt sitä syömään kuin vähän. Komeus maksoi muuten a) 12 eur. Hinnastakin
päättelimme, että saamme kunnon pihvin, toisin kävi. Eihän sinä auttanut muuta
kuin mennä veneelle ja laitaa itse ruokaa.
22.9.
aamu oli viileä ja sumuinen. Päätimme lähteä jatkamaan matkaa sumun hälvettyä.
Ajoimme vuoronperään. Aurinkokin kurkisti pilviverhon takaa ja ilma lämpeni
sopivasti. Olimme alustavasti ajatelleet jäädä Wasserbillingiin yöksi, mutta
kun matka eteni sujuvasti, niin päätimme ajaa Schweishiin asti. Maileja tuli 29
ja sulkuja kolme. Matkalla näimme tosi
pitkiä risteilyaluksia. Kai niiden on oltava pitkiä, kun matalien siltojen
vuoksi ne eivät voi olla korkeitakaan. Ihmettelen vain, miten ne sopivat kulkemaan
mutkaisessa kanavassa.
Matkan varrella muistutus Pohjois-Karjalasta, Ilomantsista
Viiniviljelmien välissä ajettiin
Moselle on kuulema kuulu viineistään
Perillä
huomasimme viereisellä campingalueella suomalaisen asuntoauton. Pariskunta oli matkalla
Espanjaan. Rouvan vanhemmat asuvat Joensuussa ja rouva viettänyt monet kesät
kesämökillä Kontiolahdella. Pieni on maailma. On ollut myös lämmintä
vaihteeksi. Mittari näyttää 27 astetta. Emme valita!
Uusi
aamu Schweishissa, 24.9. Kiireisimmät ovat jo menneet, uudet veneilijät eivät
ole vielä tulleet. Tämä hetki on meidän. Siinä missä eilen näimme Moselle kanavan,
lepää nyt sumu kuin paksu, valkoinen villapeitto. Maisema on kaunis. Sumu saa
levätä joen yllä rauhassa, meillä ei ole kiire minnekään. Sekin on opeteltava,
olla lähtemättä mihinkään.
Aamut sumuisia, päivällä ja illalla sitten paahtaa aurinko: mikäpä on ollessa
Aurinkoa, aurinkoa!
lauantai 21. syyskuuta 2013
Nauttiminen sallittu
Lämmintä
ja aurinkoa, mitäpä muuta tarvitaan nautinnolliseen hetkeen. No ehkä
kupposellinen kahvia kohta puoleen lisää nautintoa. Paljon on ihmisiä omilla
veneillään viettämässä viikonloppua. Istun veneen kannella tätä kirjoittamassa.
Kun kohotan katseeni koneelta, näe viiniviljelmät kohoavan pitkin mäen
rinnettä. Ei mikään hullumpi näköala. Siis, ei sadetta, ei rähjäisiä maisemia.
Ero on valtava ainakin vielä Ranskaan verrattuna. Me nautimme!
perjantai 20. syyskuuta 2013
Päätöksiä
Verdussa
saimme kutsumattoman vieraan veneeseen. Heräsin yöllä 00.30 askeleisiin ja
menin katsomaan salongin ikkunasta. Kannella käveli nuori mies. Herätin Erkin
ja hän meni ulos. Mies lähti oitis veneestä. Poikaporukka oli juopporeissulla
pullot kädessä ja yksi oli tullut meidän veneen kannelle kuvattavaksi. Kun
hänet häädettiin pois, siirtyi seuraavan veneen eteen ja pyllisti paljaan
takapuolensa kuvattavaksi. Etenivät pikkuhiljaa kauemmaksi.
13.9.
manuaalisulkuja edessä. Päivässä ajettiin 9 sulkua. Dieue-avalin jälkeen sulut
kapenivat. Yhdellä sululla jouduttiin taas odottelemaan. Olisiko kanavanhoitajilla
ollut ruokatauko?
Erkki autteli, jos kanavalla oli vain yksi mies pyörittämässä portteja
Yövyimme St. Mihielissä, josta sai sähkön ja veden, ei muita
palveluja eikä laiturimaksua. 14.9. sulut muuttuivat jälleen
automaattisuluiksi. 4. sululla jäätiin yläveteen ja sululla 9. alaveteen. Tällä
kertaa apu tuli n 5 minuutissa. Rantauduimme laituriin la Barisiennessä 10
sulun jälkeen. Palveluina vesi ja maavessa. Maavessa ei vetänyt puoleensa,
Jorma kävi ottamassa kuvan, joka tässä alla:
15.9.
jälleen vesitihkussa matkaan. Maileja tuli vain 7,5, mutta automaattisulkuja
peräti 14. Matkan varrella oli myös vajaan kilometrin tunneli. Tunnelin jälkeen
sulkujen kaukosäädin otettiin pois. Rantauduimme Port de Franceen Toulissa,
jossa vietimme vapaapäivää. Toulissa oli Bach festivaali ja pääsinkin illalla
kuuntelemaan Bachin konserttia vaikuttavassa St Etienne katetraalissa. Jorman
kotimatka alkoi 16.9. Kiitokset Jormalle!
Viihdyimme
hyvin Saksan, Hollannin ja Belgian kanavilla. Kanavat hoidettu hyvin ja
palveluja sopivin välein ja laatu kohdallaan. Ranska otti matkaajat hyvin
vastaan. Saatiin ohjeet ja puhelin numerot, mihin soittaa, jos jotakin
hämminkiä. Mutta, automaattisulut eivät ole toimineet, kuten olen jo aiemmin
kertonut. Sulkujen edessä ei ole odotuslaitureita. Kanavat ovat koko ajan
kaventuneet ja kunto on ollut ala-arvoinen. Kanavassa lojuu kaatuneita puita,
joita ei raivata pois. Kanavat ja sulut ovat täynnä kasvillisuutta ja kanavan
varret liettyvät kanavaan. Paikoin on näyttänyt olevan vain vähän yli metrin
syvää.
Pieni kapea tunneli
Eipä tähän enää olisi muuta mahtunutkaan leveyden suunnassa
Kasvillisuutta oli ihan veneen viereen asti
Levälauttoja ajelehti kanavassa
Tällaisia olivat sulut: heinää, levää ja muuta roskaa
Palveluja ei juurikaan ole. Kauppaa saa etsiä monen kilometrin päästä
kanavasta tai sitä ei ole pikkukylissä, internetistä puhumattakaan. Suurimmaksi
osaksi kanavan varrella olevat talot ja rakennukset ovat rähjistyneitä, ei hoidettuja.
Polttoainetankkauspisteitä ja septiä ei ole olenkaan. Ja ilmatieteen laitos on ennustanut sadetta,
joka onkin toteutunut. On satanut jo melkein kaksi viikkoa joka päivä.
Tämä
kaikki kypsytti meidät. Jatkossa kanavat vain kapenevat ja niiden kunnosta ei
ole mitään tietoa. Emme halua jatkaa etelään näillä, Erkin sanoja lainaten,
paskaränneillä. Kanavista ei voi puhua, sitä ne eivät ole. Päätimme muuttaa
suunnitelmaa. Ajamme pohjoista kohti pitkin Moselia. Saimme veneelle
talvisäilytyspaikan Trieristä, Saksasta. Voitteko kuvitella minä sovin sen englanniksi!
Kunhan vene saadaan nostettua ylös, menemme suunnitelman mukaan lämpimään,
tosin lennämme Espanjaan. Päätavoite meillä oli Euroopan kanavat ei niinkään
välimerelle meno. Tämä tavoite on toteutunut.
Jatkan
kuitenkin blogin pitoa Trierniin asti. Matka jatkui 17.9. kaksin ensin Canal de
I´Estillä, jossa kaksi sulkua ja sitten siirryimmekin jo la Mosellelle. La
Mosellea pitkin olikin jo mukava ajella. Leveyttä riitti ja maisemissakin oli
jo katseltavaa. Sulkuja oli 4. Sulut ovat tietenkin aivan eri koko luokkaa kuin
pikkukanavilla.
Kanavien koko suureni Moselilla, olemme noin puolessa välin sulkua
Yötä
olimme Pompeyssa. Pompeyssa kierreltiin keskustassa ja minä kävin
jalkahoidossa. Tuntui tosi hyvältä! Matka jatkui Metziin 18.9. ja arvatkaapa
minkälaisessa säässä. No, välillä pienessä vesitihkussa ja välillä
pilvipoudassa. Taakse jäi 4 sulkua ja maileja 24. Metz on kaunis paikka.
Satamakapteenilta kysyttiin septistä, kun marina mainosti sitä. Olihan septi ilman sähköä ja letkua. Satamakapteeni kohautti olkapäitään ja sanoi byrokratian vaikeaksi. Olisi hommattava sähkö ja letku. Saksassa kuulemma homma hoituu hyvin hänen mukaansa. Niinpä jäi septi tyhjentämättä.
Aamulla
paistoi aurinko!! Olipa mukava ajella, kun ei satanut koko päivänä. Ajatuksissa
oli ehtiä Luxemburgiin asti. Toisin kävi. Edessä kulki leveä laiva 2-3 solmun
vauhtia eikä siitä päässyt ohi ja muutenkin joka sululla oli laivojen suma.
Rantauduimme Thionvillessa kanavan ylävedessä olevaan laituriin. Aamulla 20.9. taas
harmaata ja näytti, että sade alkaa milloin tahansa. Edessä kolme sulkua Ranskan
puolella. Ensimmäinen ja toinen sulku menivätkin jouhevasti, mutta kolmannella
sululla nosti veden kyllä yläveteen, mutta antoi meidän odottaa noin ½ h,
vaikka ketään muita ei ollut tulossa.
Klo
11.45 ohitimme Ranskan rajan! Ja arvatkaas mitä tapahtui? Aurinko repes!!!! Ihan
heti huomenna ei tee kyllä mieli takas Ranskaan, niin takapajuinen maa se on. Rantauduimme
klo 12 Camping-Port Schwebsangeen, jossa tankkasimme diesiliä 500 l a)1,22 eur. Jäämme viettämään
viikonloppua tänne, tällä hetkellä ainakin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä.
torstai 12. syyskuuta 2013
Automaattisuluista manuaalisulkuihin
9.9.
matkaan heti, kun sulut aukesivat. Ensimmäinen sulku ohi. Automaattisulku
toimii siten, että kaukosäätimestä aktivoidaan sulun toiminta noin 300 m ennen
sulkua. Valot näyttävät tämän jälkeen normaalisti kuinka menetellään. Kun
sulkuportit ovat auki, syttyy vihreä valo ja voi ajaa sulkuun. Vene
kiinnitetään ja sen jälkeen vedetään sitä varten olevasta putkesta ja sulutus
alkaa. Sulusta voi poistua kunhan sulkuportit ovat ihan auki. Valoja ei enää
ole.
Kaukosäädin, jolla aktivoimme sulun toimimaan
Tämä n 300 m ennen sulkua. Kaukosäädin aktivoi tämän kautta sulun
Vedämme sinisestä tangosta, kun olemme sulussa valmiina. Punainen on hätätapauksia varten eli pysäyttää sulun toiminnan
Toisella
sululla oli kanavanhoitaja, hän toi puhelimen minulle. Englantia puhuva nainen
kertoi, että voimme mennä sululle 27 vasta seuraavana aamuna. Olimme sululla
30. Jatkaa voimme vielä 29-28 sulut. Sululla 29 ongelmia. Kaikki oli pimeenä.
Soitto ja vastaus: mies tulee. Sulkujen edessä ei ole odotuslaitureita. Siinä
me kelluimme tuulen vietävänä. Aikamme odoteltuamme laskimme ankkurin. Odotimme
ja odotimme. Mitään ei tapahtunut. Soitin yhteensä kolme kertaa. Odotimme yhteensä neljä tuntia. Eivätkö
ymmärtäneet englantia? Tälle päivälle matkaa kertyi peräti 7 mailia ja kolme
sulkua jäi taakse!
Seuraavana aamuna ensimmäiset
manuaalisulut edessä. Ensimmäisellä sululla oli sulku alavedessä valmiina ja
portit auki. Kaksi miestä oli odottamassa. Meidän lisäksi oli saksalainen vene
tulossa sulkuun. Kun molemmat veneet olivat kiinnitettyinä sulussa, miehet
pyörittivät käsin portit kiinni, laskivat veden ja aukaisivat portit. Sama
toistui seuraavilla suluilla. Välillä oli vain toinen mies, silloin Erkki kävi
pyörittämässä toisen portin kiinni. Tikkaisiin ei saanut kiinnittyä. Parilla
sululla oli pieniä suloisia vuohia. Tulivat ihan veneen viereen. Yhdeksän
sulkua meni jouhevasti. Joukossa oli myös aivan uudenlainen sulku. Ajoimme
sulussa laituriin ja veneet nostettiin laiturin kanssa ylös. Mailejakin tuli 24
ja rantautumispaikkana oli Verdun klo 16, jossa vietämme pari vapaapäivää.
Uudenlainen sulku
Viime
päivät ovat olleet sateisia. Minä olen tehnyt opiskelutehtäviä ja Erkki
yrittänyt löytää veneen sähköjärjestelmässä olevaa vikaa. Palvelusatamia on Ranskassa
harvassa ja tankkauspaikkoja ei juuri ollenkaan. Täällä Verdunissa Erkki haki
huoltoasemalta kanistereilla polttoainetta. Olemme parkissa Verdunissa keskikaupungilla.
Vierasvenemaksua ei ole, sähköä saamme klo 15-9 välisenä aikana. Muita
palveluja ei ole. Kaupunki on vilkas, Jorma ja Erkki ovatkin kierrelleet
ympäristössä.
Kanavanrantaa yöllä
Muutama kuva vielä matkan varrelta
Puita kaatunut kanavaan. Niitä ei raivata pois.
Patoja läksi suoraan kanavasta. Ei minkäänlaista varoitusta. Kuvassa näyttää melko loivalta, todellisuudessa jyrkempi ja virtaustakin oli.
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Hollannista Ranskaan
27.8.-13
Aikaa onkin
vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Nettiyhteydet ovat harventuneet ja
laatukin on välillä niin heikko, että ei pysty päivittämään. Saattekin sitten
lukemista kerralla vähän enemmän. Eldorado
marinassa, Hollannissa, vietimme kaksi vapaapäivää aurinkoisessa säässä.
Satamassa oli tosi isoja veneitä. Ihmetellä täytyy, miten ne ovat sopineet
tulemaan ahtaasta portista. Eldoradossa oli hyvä venetarvikemyymälä. Matkaan
läksi mm. karttakirjoja, reppu ja lepareita.
Tästä portista menimme Eldorado marinaan.
29.8. pääsimme matkaan vasta 9.15
sumun vuoksi. Siirryimme Maas-Waalkanaalilta Maaskanaalille. Matkalla vain
kaksi sulkua. Yövyimme Kesselissä.
Aamusumua Eldoradossa
Aamuaurinko Kesselissä
Seuraavana aamuna
(30.8.) siirryimme ensin Lateraalikanaal Linne-Buggenumille ja sitten takas
Maaskanavalle ja sitten Juliannakanaalille. Sulkuja oli yhteensä neljä.
Yöpaikkana tällä kertaa Maastrichtin Jachafen WV Treech 42. Ja eikun
Maastrichtin sykkeeseen syömään ja ostamaan Belgian karttoja. Ruokakauppaan
emme ehtineet. Ne menevät kiinni jo klo 18.
Kuvia Maastrichtista
Belgiaan
31.8. tulimme
Lanayen sululle, jossa hoidettiin Belgiaan siirtymiseen liittyvät paperihommat.
Heti sulun jälkeen menimme kanavanhoitajan toimistoon, jossa pyysivät veneen
rekisteriotteen (olimme varanneet sen englanniksi). Kirjasivat veneen tiedot,
kysyivät kansalaisuutta ja minne olimme matkalla. Belgian puolella on ollut
paljon teollisuutta, maisemat sen mukaiset. Jatkoimme Amayhin asti, jossa
yövyimme ”vapaaparkkilaiturissa”. Minä tutustuin paikalliseen kylään, kun pyöräilin
kaupassa. Taakse jäi tänä päivänä myös Ivoz-Ramet sulku. Seuraavana päivänä (1.9.)
olivat Ampsin Neuville, Andenne-Seilles, Grands malades, La Plantes, Tailferin
ja Riviere sulut.
Minä toimin radistina. Belgiassa kanavanhoitajat eivät
osanneet yhtään englantia, enkä minä ranskaa, mutta silti pärjättiin. Poikkeus
oli La Plantessa. La Plantessa ei ollut VHF-yhteyttä. Erkki kävi
kanavanhoitajien kopissa. Sielläpä puhuttiinkin englantia.
Yhteistyöllä se pelaa
Belgian asuntolaivoja
Belgian asuntoarkitehtuuria
Sulussa voi saada myös vesisuihkun. Jouduimme ihan sulun eteen, kun samaan sulutukseen tuli vielä kaksi rahtilaivaa meidän jälkeen.
Ranskaan
Maanantaina (2.9.)
kuljimme vielä Belgian puolella 5 sulkua. Maisemat vaihtuivat Dinantissa.
Kuljimme laaksossa ja näkemistä riitti. Oli vuoristoa ja kylien pihat olivat
laitetut, oli paljon kukkia, muotoon leikatuja pensaita ja aitoja. Ranskan
puolelle siirryimme Les 4 Cheminées sulussa. Kutsuivat kanavatoimistoon, jossa
taas katsoivat veneen paperit, kysyivät kipparin nimen ja meidän kansalaisuuden
sekä mistä tulemme ja minne olemme matkalla. Meidän piti ostaa kanavamaksu.
Ilman sitä ei Ranskassa voi liikkua. Se asetetaan veneen oikealle puolelle
näkyvälle paikalle. Saimme myös automaattisulkuja varten ohjeen (englanniksi,
saksaksi ja ranskaksi) ja kaukosäätimen, jolla aktivoimme sulun toiminnan
alkamaan.
Ajoimme Givettiin, jossa
pidimme vapaapäivää. Minä pidin itseni hemmottelupäivän. Kävin nääs
kampaajalla.
4.9. miehet
purkivat tarkankaaren (nostettiin pystyyn vapaapäiväksi), aurinkokatoksen ja
kuomun. Veneen korkeudeksi saatiin näin 3.30. Olipa Primavera riisutun
näköinen. Luvassa siis matalia siltoja.
Tässä riisuttu versio Primaverasta
Parilla ensimmäisellä sululla oli vielä
kanavanhoitaja avaamassa sulut ja autteli myös köysien kanssa. Ensimmäisen
sulun jälkeen oli tunneli. Se oli merkattu tosi huonosti karttaan, joten se
tuli hieman yllätyksenä. Ihmettelinkin sulussa mitä kanavanhoitaja puhui
valoista. Muuta ei osannut sanoakaan englanniksi. No se selvisi hetin miten,
kun tunneli tupsahti eteen. Lamput esiin ja menoksi.
Parin sulun jälkeen sitten
olimmekin omillamme. Ajoimme helteessä.
Lämmintä oli yli 30 astetta. Pidimme lepotauon Haybessa. Päivän saalis:
yhdeksän sulkua, yksi tunneli ja maileja 22. Ihan hyvä saavutus
hellelukemissa. Revinissa olevan marinan
suihku teki terää. Jorma uskaltautui vielä uimaan.
Seuraavana aamuna
klo 8 jälkeen innokkaana sululle. Naapuriveneestä kerrottiin automaattisulkujen
aukeavan klo 8. Ei auennut. Valot syttyivät klo 9 ja senkään jälkeen se ei
toiminut. Palattiin laituriin ja soittelin useampaan puhelinnumeroon. Lopulta
puheluuni vastattiin ja luvattiin: mies tulee madam. Tulihan se ja sulku toimi.
Pääsimme jatkamaan klo 10. Siirryimme kapeimmille suluille ja osa matkasta
kuljettiin kapeaa väylää (n 10 m leveä). Ohitimme Meusen kauneimmaksi kohdaksi
sanotun Rochers des Dames de Meusen. Jylhät puiden peittämät rinteet ja syvä laakso,
jossa ajoimme. Päivä oli jälleen helteinen, joten ajoimme lyhyemmän päivän.
Kuljimme 5 sulkua ja maileja kertyi 19. Joigny-sur-Meusessä olimme uudessa
laiturissa, josta sai sähkön, ei muita palveluja.
Maisema vaihtui
jälleen. Vuoret väistyivät ja tilalle tuli laajat peltomaisemat ja isot
maatilat. Ajetut sulut 6.9. : Jogny, Montacy, Mézières, Romery, Dom-Le-Mesnil,
Donchery, Vilette ja Sedan. Sulut on muuten nimetty paikkojen mukaan.
Dom-Le-Mesnil sulun jälkeen kanavassa paljon risuja ja matalleni. Tällä sululla
jouduin taas soittamaan, kun sulun valot näyttivät ettei sulku olisi käytössä.
Vastaus: mies tulee madam. Täällä ei ole sulkujen odottamista varten muuten minkäänlaista laituria. Viletten jälkeen oli paikoin 1,4 m syvää. Tämä osuus
menee kiinni 15.9. huoltotöiden vuoksi ja on kyllä syytäkin. Sedanissa piti
olla marina, mutta se oli suljettu maatalousnäyttelyn vuoksi. Kiinnityimme
laituriin, jossa ei ollut kiinnityspollareita. Köydet sidoimme puihin. Saimme
seuraksi kaksi muutakin venettä.
7.9.
läksimme liikkeelle vesitihkussa. Päivän mittaa sitten tihuutti vettä vähän
väliä. Tarvittiin sadevaatteet, kun nyt ei ole sitä aurinkokatosta suojana. Ensimmäinen
sulku ei taaskaan toiminut. Soitto ja vastaus: mies tulee madam. Automaattisulkujen
nousu on ollut 1.07–3.58. Korkeimmissa ei tahtoneet enää köyden pituudet riittää,
kun sulun seinämässä ei ollut muuta kuin tikkaat mihin kiinnittyä ja sulun
seinää oli vielä veden noston jälkeenkin n 2 m. Ylhäälläkin pollarit ovat tosi
harvassa. Suluissa laskevat vettä
voimakkaasti eli virtaus on sen myötä melkoinen. Matalimmat sillat ovat olleet
3,5 m. Ajoimme 7.9. viisi sulkua. Olemme nyt ohittaneet tulevan
huoltokatkoskohdan. Rantauduimme Stenayhin viettämään vapaapäivää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)