tiistai 24. syyskuuta 2013

Luxenburgista Saksaan

21.9. sattui huvittava juttu. Menimme paikalliseen ravintolaan syömään. Tarjoilija ei osannut kertoa mitä listalla oli. Kokki tuli kertomaan huonolla englannilla mitä luxenburiksi kirjoitetut ruuat olivat. Eli pari sanaa englantia, loput luxenburgia (on ranskan ja saksan sekoitusta). Tarjolla oli mm. pihviä ja sampea eri muodossa. Valitsimme pihvin. Ja mitä saimmekaan! Pihviä se luultavasti oli, mutta raakamarinoituna eritäin ohuina siivuina, maustettuna mm konjakilla, merisuolalla ja pippurilla. Seassa muutama appelsiinikuutio ja hipsu salaattia sekä koristeena orvokin kukka. Eihän sillä nälkä lähtenyt, varsinkaan, kun en pystynyt sitä syömään kuin vähän. Komeus maksoi muuten a) 12 eur. Hinnastakin päättelimme, että saamme kunnon pihvin, toisin kävi. Eihän sinä auttanut muuta kuin mennä veneelle ja laitaa itse ruokaa.

22.9. aamu oli viileä ja sumuinen. Päätimme lähteä jatkamaan matkaa sumun hälvettyä. Ajoimme vuoronperään. Aurinkokin kurkisti pilviverhon takaa ja ilma lämpeni sopivasti. Olimme alustavasti ajatelleet jäädä Wasserbillingiin yöksi, mutta kun matka eteni sujuvasti, niin päätimme ajaa Schweishiin asti. Maileja tuli 29 ja sulkuja kolme.  Matkalla näimme tosi pitkiä risteilyaluksia. Kai niiden on oltava pitkiä, kun matalien siltojen vuoksi ne eivät voi olla korkeitakaan. Ihmettelen vain, miten ne sopivat kulkemaan mutkaisessa kanavassa.

 Matkan varrella muistutus Pohjois-Karjalasta, Ilomantsista
 Viiniviljelmien välissä ajettiin
 Moselle on kuulema kuulu viineistään


Perillä huomasimme viereisellä campingalueella suomalaisen asuntoauton. Pariskunta oli matkalla Espanjaan. Rouvan vanhemmat asuvat Joensuussa ja rouva viettänyt monet kesät kesämökillä Kontiolahdella. Pieni on maailma. On ollut myös lämmintä vaihteeksi. Mittari näyttää 27 astetta. Emme valita!




Uusi aamu Schweishissa, 24.9. Kiireisimmät ovat jo menneet, uudet veneilijät eivät ole vielä tulleet. Tämä hetki on meidän. Siinä missä eilen näimme Moselle kanavan, lepää nyt sumu kuin paksu, valkoinen villapeitto. Maisema on kaunis. Sumu saa levätä joen yllä rauhassa, meillä ei ole kiire minnekään. Sekin on opeteltava, olla lähtemättä mihinkään. 


Aamut sumuisia, päivällä ja illalla sitten paahtaa aurinko: mikäpä on ollessa

Aurinkoa, aurinkoa!

lauantai 21. syyskuuta 2013

Nauttiminen sallittu

Lämmintä ja aurinkoa, mitäpä muuta tarvitaan nautinnolliseen hetkeen. No ehkä kupposellinen kahvia kohta puoleen lisää nautintoa. Paljon on ihmisiä omilla veneillään viettämässä viikonloppua. Istun veneen kannella tätä kirjoittamassa. Kun kohotan katseeni koneelta, näe viiniviljelmät kohoavan pitkin mäen rinnettä. Ei mikään hullumpi näköala. Siis, ei sadetta, ei rähjäisiä maisemia. Ero on valtava ainakin vielä Ranskaan verrattuna.  Me nautimme!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Päätöksiä

Verdussa saimme kutsumattoman vieraan veneeseen. Heräsin yöllä 00.30 askeleisiin ja menin katsomaan salongin ikkunasta. Kannella käveli nuori mies. Herätin Erkin ja hän meni ulos. Mies lähti oitis veneestä. Poikaporukka oli juopporeissulla pullot kädessä ja yksi oli tullut meidän veneen kannelle kuvattavaksi. Kun hänet häädettiin pois, siirtyi seuraavan veneen eteen ja pyllisti paljaan takapuolensa kuvattavaksi. Etenivät pikkuhiljaa kauemmaksi.

13.9. manuaalisulkuja edessä. Päivässä ajettiin 9 sulkua. Dieue-avalin jälkeen sulut kapenivat. Yhdellä sululla jouduttiin taas odottelemaan. Olisiko kanavanhoitajilla ollut ruokatauko? 
Erkki autteli, jos kanavalla oli vain yksi mies pyörittämässä portteja

Yövyimme St. Mihielissä, josta sai sähkön ja veden, ei muita palveluja eikä laiturimaksua. 14.9. sulut muuttuivat jälleen automaattisuluiksi. 4. sululla jäätiin yläveteen ja sululla 9. alaveteen. Tällä kertaa apu tuli n 5 minuutissa. Rantauduimme laituriin la Barisiennessä 10 sulun jälkeen. Palveluina vesi ja maavessa. Maavessa ei vetänyt puoleensa, Jorma kävi ottamassa kuvan, joka tässä alla:



15.9. jälleen vesitihkussa matkaan. Maileja tuli vain 7,5, mutta automaattisulkuja peräti 14. Matkan varrella oli myös vajaan kilometrin tunneli. Tunnelin jälkeen sulkujen kaukosäädin otettiin pois. Rantauduimme Port de Franceen Toulissa, jossa vietimme vapaapäivää. Toulissa oli Bach festivaali ja pääsinkin illalla kuuntelemaan Bachin konserttia vaikuttavassa St Etienne katetraalissa. Jorman kotimatka alkoi 16.9.  Kiitokset Jormalle!

Viihdyimme hyvin Saksan, Hollannin ja Belgian kanavilla. Kanavat hoidettu hyvin ja palveluja sopivin välein ja laatu kohdallaan. Ranska otti matkaajat hyvin vastaan. Saatiin ohjeet ja puhelin numerot, mihin soittaa, jos jotakin hämminkiä. Mutta, automaattisulut eivät ole toimineet, kuten olen jo aiemmin kertonut. Sulkujen edessä ei ole odotuslaitureita. Kanavat ovat koko ajan kaventuneet ja kunto on ollut ala-arvoinen. Kanavassa lojuu kaatuneita puita, joita ei raivata pois. Kanavat ja sulut ovat täynnä kasvillisuutta ja kanavan varret liettyvät kanavaan. Paikoin on näyttänyt olevan vain vähän yli metrin syvää. 

 Pieni kapea tunneli
 Eipä tähän enää olisi muuta mahtunutkaan leveyden suunnassa
 Kasvillisuutta oli ihan veneen viereen asti
 Levälauttoja ajelehti kanavassa
Tällaisia olivat sulut: heinää, levää ja muuta roskaa

Palveluja ei juurikaan ole. Kauppaa saa etsiä monen kilometrin päästä kanavasta tai sitä ei ole pikkukylissä, internetistä puhumattakaan. Suurimmaksi osaksi kanavan varrella olevat talot ja rakennukset ovat rähjistyneitä, ei hoidettuja. Polttoainetankkauspisteitä ja septiä ei ole olenkaan.  Ja ilmatieteen laitos on ennustanut sadetta, joka onkin toteutunut. On satanut jo melkein kaksi viikkoa joka päivä.

Tämä kaikki kypsytti meidät. Jatkossa kanavat vain kapenevat ja niiden kunnosta ei ole mitään tietoa. Emme halua jatkaa etelään näillä, Erkin sanoja lainaten, paskaränneillä. Kanavista ei voi puhua, sitä ne eivät ole. Päätimme muuttaa suunnitelmaa. Ajamme pohjoista kohti pitkin Moselia. Saimme veneelle talvisäilytyspaikan Trieristä, Saksasta. Voitteko kuvitella minä sovin sen englanniksi! Kunhan vene saadaan nostettua ylös, menemme suunnitelman mukaan lämpimään, tosin lennämme Espanjaan. Päätavoite meillä oli Euroopan kanavat ei niinkään välimerelle meno. Tämä tavoite on toteutunut.

Jatkan kuitenkin blogin pitoa Trierniin asti. Matka jatkui 17.9. kaksin ensin Canal de I´Estillä, jossa kaksi sulkua ja sitten siirryimmekin jo la Mosellelle. La Mosellea pitkin olikin jo mukava ajella. Leveyttä riitti ja maisemissakin oli jo katseltavaa. Sulkuja oli 4. Sulut ovat tietenkin aivan eri koko luokkaa kuin pikkukanavilla.

Kanavien koko suureni Moselilla, olemme noin puolessa välin sulkua

Yötä olimme Pompeyssa. Pompeyssa kierreltiin keskustassa ja minä kävin jalkahoidossa. Tuntui tosi hyvältä! Matka jatkui Metziin 18.9. ja arvatkaapa minkälaisessa säässä. No, välillä pienessä vesitihkussa ja välillä pilvipoudassa. Taakse jäi 4 sulkua ja maileja 24. Metz on kaunis paikka. 


Satamakapteenilta kysyttiin septistä, kun marina mainosti sitä. Olihan septi ilman sähköä ja letkua. Satamakapteeni kohautti olkapäitään ja sanoi byrokratian vaikeaksi. Olisi hommattava sähkö ja letku. Saksassa kuulemma homma hoituu hyvin hänen mukaansa. Niinpä jäi septi tyhjentämättä.

Aamulla paistoi aurinko!! Olipa mukava ajella, kun ei satanut koko päivänä. Ajatuksissa oli ehtiä Luxemburgiin asti. Toisin kävi. Edessä kulki leveä laiva 2-3 solmun vauhtia eikä siitä päässyt ohi ja muutenkin joka sululla oli laivojen suma. Rantauduimme Thionvillessa kanavan ylävedessä olevaan laituriin. Aamulla 20.9. taas harmaata ja näytti, että sade alkaa milloin tahansa. Edessä kolme sulkua Ranskan puolella. Ensimmäinen ja toinen sulku menivätkin jouhevasti, mutta kolmannella sululla nosti veden kyllä yläveteen, mutta antoi meidän odottaa noin ½ h, vaikka ketään muita ei ollut tulossa.


Klo 11.45 ohitimme Ranskan rajan! Ja arvatkaas mitä tapahtui? Aurinko repes!!!! Ihan heti huomenna ei tee kyllä mieli takas Ranskaan, niin takapajuinen maa se on. Rantauduimme klo 12 Camping-Port Schwebsangeen, jossa tankkasimme diesiliä 500 l a)1,22 eur. Jäämme viettämään viikonloppua tänne, tällä hetkellä ainakin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä.

torstai 12. syyskuuta 2013

Automaattisuluista manuaalisulkuihin


9.9. matkaan heti, kun sulut aukesivat. Ensimmäinen sulku ohi. Automaattisulku toimii siten, että kaukosäätimestä aktivoidaan sulun toiminta noin 300 m ennen sulkua. Valot näyttävät tämän jälkeen normaalisti kuinka menetellään. Kun sulkuportit ovat auki, syttyy vihreä valo ja voi ajaa sulkuun. Vene kiinnitetään ja sen jälkeen vedetään sitä varten olevasta putkesta ja sulutus alkaa. Sulusta voi poistua kunhan sulkuportit ovat ihan auki. Valoja ei enää ole.




Kaukosäädin, jolla aktivoimme sulun toimimaan

Tämä n 300 m ennen sulkua. Kaukosäädin aktivoi tämän kautta sulun
Vedämme sinisestä tangosta, kun olemme sulussa valmiina. Punainen on hätätapauksia varten eli pysäyttää sulun toiminnan

Toisella sululla oli kanavanhoitaja, hän toi puhelimen minulle. Englantia puhuva nainen kertoi, että voimme mennä sululle 27 vasta seuraavana aamuna. Olimme sululla 30. Jatkaa voimme vielä 29-28 sulut. Sululla 29 ongelmia. Kaikki oli pimeenä. Soitto ja vastaus: mies tulee. Sulkujen edessä ei ole odotuslaitureita. Siinä me kelluimme tuulen vietävänä. Aikamme odoteltuamme laskimme ankkurin. Odotimme ja odotimme. Mitään ei tapahtunut. Soitin yhteensä kolme kertaa.  Odotimme yhteensä neljä tuntia. Eivätkö ymmärtäneet englantia? Tälle päivälle matkaa kertyi peräti 7 mailia ja kolme sulkua jäi taakse!

Seuraavana aamuna ensimmäiset manuaalisulut edessä. Ensimmäisellä sululla oli sulku alavedessä valmiina ja portit auki. Kaksi miestä oli odottamassa. Meidän lisäksi oli saksalainen vene tulossa sulkuun. Kun molemmat veneet olivat kiinnitettyinä sulussa, miehet pyörittivät käsin portit kiinni, laskivat veden ja aukaisivat portit. Sama toistui seuraavilla suluilla. Välillä oli vain toinen mies, silloin Erkki kävi pyörittämässä toisen portin kiinni. Tikkaisiin ei saanut kiinnittyä. Parilla sululla oli pieniä suloisia vuohia. Tulivat ihan veneen viereen. Yhdeksän sulkua meni jouhevasti. Joukossa oli myös aivan uudenlainen sulku. Ajoimme sulussa laituriin ja veneet nostettiin laiturin kanssa ylös. Mailejakin tuli 24 ja rantautumispaikkana oli Verdun klo 16, jossa vietämme pari vapaapäivää.

Uudenlainen sulku

Viime päivät ovat olleet sateisia. Minä olen tehnyt opiskelutehtäviä ja Erkki yrittänyt löytää veneen sähköjärjestelmässä olevaa vikaa. Palvelusatamia on Ranskassa harvassa ja tankkauspaikkoja ei juuri ollenkaan. Täällä Verdunissa Erkki haki huoltoasemalta kanistereilla polttoainetta.  Olemme parkissa Verdunissa keskikaupungilla. Vierasvenemaksua ei ole, sähköä saamme klo 15-9 välisenä aikana. Muita palveluja ei ole. Kaupunki on vilkas, Jorma ja Erkki ovatkin kierrelleet ympäristössä. 

 Erkki hakemassa polttoainetta
Kanavanrantaa yöllä

Muutama kuva vielä matkan varrelta

 Kanava on huonossa kunnossa
 Puita kaatunut kanavaan. Niitä ei raivata pois.
Patoja läksi suoraan kanavasta. Ei minkäänlaista varoitusta. Kuvassa näyttää melko loivalta, todellisuudessa jyrkempi ja virtaustakin oli. 

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Hollannista Ranskaan

27.8.-13

Aikaa onkin vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Nettiyhteydet ovat harventuneet ja laatukin on välillä niin heikko, että ei pysty päivittämään. Saattekin sitten lukemista kerralla vähän enemmän.  Eldorado marinassa, Hollannissa, vietimme kaksi vapaapäivää aurinkoisessa säässä. Satamassa oli tosi isoja veneitä. Ihmetellä täytyy, miten ne ovat sopineet tulemaan ahtaasta portista. Eldoradossa oli hyvä venetarvikemyymälä. Matkaan läksi mm. karttakirjoja, reppu ja lepareita.

 Tästä portista menimme Eldorado marinaan.



 29.8. pääsimme matkaan vasta 9.15 sumun vuoksi. Siirryimme Maas-Waalkanaalilta Maaskanaalille. Matkalla vain kaksi sulkua. Yövyimme Kesselissä.


Aamusumua Eldoradossa




Aamuaurinko Kesselissä

Seuraavana aamuna (30.8.) siirryimme ensin Lateraalikanaal Linne-Buggenumille ja sitten takas Maaskanavalle ja sitten Juliannakanaalille. Sulkuja oli yhteensä neljä. Yöpaikkana tällä kertaa Maastrichtin Jachafen WV Treech 42. Ja eikun Maastrichtin sykkeeseen syömään ja ostamaan Belgian karttoja. Ruokakauppaan emme ehtineet. Ne menevät kiinni jo klo 18.



Kuvia Maastrichtista

Belgiaan

31.8. tulimme Lanayen sululle, jossa hoidettiin Belgiaan siirtymiseen liittyvät paperihommat. Heti sulun jälkeen menimme kanavanhoitajan toimistoon, jossa pyysivät veneen rekisteriotteen (olimme varanneet sen englanniksi). Kirjasivat veneen tiedot, kysyivät kansalaisuutta ja minne olimme matkalla. Belgian puolella on ollut paljon teollisuutta, maisemat sen mukaiset. Jatkoimme Amayhin asti, jossa yövyimme ”vapaaparkkilaiturissa”. Minä tutustuin paikalliseen kylään, kun pyöräilin kaupassa. Taakse jäi tänä päivänä myös Ivoz-Ramet sulku. Seuraavana päivänä (1.9.) olivat Ampsin Neuville, Andenne-Seilles, Grands malades, La Plantes, Tailferin ja Riviere sulut. 

Minä toimin radistina. Belgiassa kanavanhoitajat eivät osanneet yhtään englantia, enkä minä ranskaa, mutta silti pärjättiin. Poikkeus oli La Plantessa. La Plantessa ei ollut VHF-yhteyttä. Erkki kävi kanavanhoitajien kopissa. Sielläpä puhuttiinkin englantia.

Yhteistyöllä se pelaa

 Belgiaan tullessa näimme uudenlaisen sulkuportin. Portti liukui vaijerien avulla sivuun.

 Belgian asuntolaivoja

Belgian asuntoarkitehtuuria
Sulussa voi saada myös vesisuihkun. Jouduimme ihan sulun eteen, kun samaan sulutukseen tuli vielä kaksi rahtilaivaa meidän jälkeen. 


Ranskaan

Maanantaina (2.9.) kuljimme vielä Belgian puolella 5 sulkua. Maisemat vaihtuivat Dinantissa. Kuljimme laaksossa ja näkemistä riitti. Oli vuoristoa ja kylien pihat olivat laitetut, oli paljon kukkia, muotoon leikatuja pensaita ja aitoja. Ranskan puolelle siirryimme Les 4 Cheminées sulussa. Kutsuivat kanavatoimistoon, jossa taas katsoivat veneen paperit, kysyivät kipparin nimen ja meidän kansalaisuuden sekä mistä tulemme ja minne olemme matkalla. Meidän piti ostaa kanavamaksu. Ilman sitä ei Ranskassa voi liikkua. Se asetetaan veneen oikealle puolelle näkyvälle paikalle. Saimme myös automaattisulkuja varten ohjeen (englanniksi, saksaksi ja ranskaksi) ja kaukosäätimen, jolla aktivoimme sulun toiminnan alkamaan. 

Ajoimme Givettiin, jossa pidimme vapaapäivää. Minä pidin itseni hemmottelupäivän. Kävin nääs kampaajalla.

 Givetissä

Givetissä: on kyselty kuvaa, jossa näkyisi aurinkokatos. Tässäpä tämä 

4.9. miehet purkivat tarkankaaren (nostettiin pystyyn vapaapäiväksi), aurinkokatoksen ja kuomun. Veneen korkeudeksi saatiin näin 3.30. Olipa Primavera riisutun näköinen. Luvassa siis matalia siltoja.

Tässä riisuttu versio Primaverasta

Parilla ensimmäisellä sululla oli vielä kanavanhoitaja avaamassa sulut ja autteli myös köysien kanssa. Ensimmäisen sulun jälkeen oli tunneli. Se oli merkattu tosi huonosti karttaan, joten se tuli hieman yllätyksenä. Ihmettelinkin sulussa mitä kanavanhoitaja puhui valoista. Muuta ei osannut sanoakaan englanniksi. No se selvisi hetin miten, kun tunneli tupsahti eteen. Lamput esiin ja menoksi. 



Parin sulun jälkeen sitten olimmekin omillamme.  Ajoimme helteessä. Lämmintä oli yli 30 astetta. Pidimme lepotauon Haybessa. Päivän saalis: yhdeksän sulkua, yksi tunneli ja maileja 22. Ihan hyvä saavutus hellelukemissa.  Revinissa olevan marinan suihku teki terää. Jorma uskaltautui vielä uimaan. 

Seuraavana aamuna klo 8 jälkeen innokkaana sululle. Naapuriveneestä kerrottiin automaattisulkujen aukeavan klo 8. Ei auennut. Valot syttyivät klo 9 ja senkään jälkeen se ei toiminut. Palattiin laituriin ja soittelin useampaan puhelinnumeroon. Lopulta puheluuni vastattiin ja luvattiin: mies tulee madam. Tulihan se ja sulku toimi. Pääsimme jatkamaan klo 10. Siirryimme kapeimmille suluille ja osa matkasta kuljettiin kapeaa väylää (n 10 m leveä). Ohitimme Meusen kauneimmaksi kohdaksi sanotun Rochers des Dames de Meusen. Jylhät puiden peittämät rinteet ja syvä laakso, jossa ajoimme. Päivä oli jälleen helteinen, joten ajoimme lyhyemmän päivän. Kuljimme 5 sulkua ja maileja kertyi 19. Joigny-sur-Meusessä olimme uudessa laiturissa, josta sai sähkön, ei muita palveluja.

Maisema vaihtui jälleen. Vuoret väistyivät ja tilalle tuli laajat peltomaisemat ja isot maatilat. Ajetut sulut 6.9. : Jogny, Montacy, Mézières, Romery, Dom-Le-Mesnil, Donchery, Vilette ja Sedan. Sulut on muuten nimetty paikkojen mukaan. Dom-Le-Mesnil sulun jälkeen kanavassa paljon risuja ja matalleni. Tällä sululla jouduin taas soittamaan, kun sulun valot näyttivät ettei sulku olisi käytössä. Vastaus: mies tulee madam. Täällä ei ole sulkujen odottamista varten muuten minkäänlaista laituria. Viletten jälkeen oli paikoin 1,4 m syvää. Tämä osuus menee kiinni 15.9. huoltotöiden vuoksi ja on kyllä syytäkin. Sedanissa piti olla marina, mutta se oli suljettu maatalousnäyttelyn vuoksi. Kiinnityimme laituriin, jossa ei ollut kiinnityspollareita. Köydet sidoimme puihin. Saimme seuraksi kaksi muutakin venettä.

7.9. läksimme liikkeelle vesitihkussa. Päivän mittaa sitten tihuutti vettä vähän väliä. Tarvittiin sadevaatteet, kun nyt ei ole sitä aurinkokatosta suojana. Ensimmäinen sulku ei taaskaan toiminut. Soitto ja vastaus: mies tulee madam. Automaattisulkujen nousu on ollut 1.07–3.58. Korkeimmissa ei tahtoneet enää köyden pituudet riittää, kun sulun seinämässä ei ollut muuta kuin tikkaat mihin kiinnittyä ja sulun seinää oli vielä veden noston jälkeenkin n 2 m. Ylhäälläkin pollarit ovat tosi harvassa.  Suluissa laskevat vettä voimakkaasti eli virtaus on sen myötä melkoinen. Matalimmat sillat ovat olleet 3,5 m. Ajoimme 7.9. viisi sulkua. Olemme nyt ohittaneet tulevan huoltokatkoskohdan. Rantauduimme Stenayhin viettämään vapaapäivää.