Verdussa
saimme kutsumattoman vieraan veneeseen. Heräsin yöllä 00.30 askeleisiin ja
menin katsomaan salongin ikkunasta. Kannella käveli nuori mies. Herätin Erkin
ja hän meni ulos. Mies lähti oitis veneestä. Poikaporukka oli juopporeissulla
pullot kädessä ja yksi oli tullut meidän veneen kannelle kuvattavaksi. Kun
hänet häädettiin pois, siirtyi seuraavan veneen eteen ja pyllisti paljaan
takapuolensa kuvattavaksi. Etenivät pikkuhiljaa kauemmaksi.
13.9.
manuaalisulkuja edessä. Päivässä ajettiin 9 sulkua. Dieue-avalin jälkeen sulut
kapenivat. Yhdellä sululla jouduttiin taas odottelemaan. Olisiko kanavanhoitajilla
ollut ruokatauko?
Erkki autteli, jos kanavalla oli vain yksi mies pyörittämässä portteja
Yövyimme St. Mihielissä, josta sai sähkön ja veden, ei muita
palveluja eikä laiturimaksua. 14.9. sulut muuttuivat jälleen
automaattisuluiksi. 4. sululla jäätiin yläveteen ja sululla 9. alaveteen. Tällä
kertaa apu tuli n 5 minuutissa. Rantauduimme laituriin la Barisiennessä 10
sulun jälkeen. Palveluina vesi ja maavessa. Maavessa ei vetänyt puoleensa,
Jorma kävi ottamassa kuvan, joka tässä alla:
15.9.
jälleen vesitihkussa matkaan. Maileja tuli vain 7,5, mutta automaattisulkuja
peräti 14. Matkan varrella oli myös vajaan kilometrin tunneli. Tunnelin jälkeen
sulkujen kaukosäädin otettiin pois. Rantauduimme Port de Franceen Toulissa,
jossa vietimme vapaapäivää. Toulissa oli Bach festivaali ja pääsinkin illalla
kuuntelemaan Bachin konserttia vaikuttavassa St Etienne katetraalissa. Jorman
kotimatka alkoi 16.9. Kiitokset Jormalle!
Viihdyimme
hyvin Saksan, Hollannin ja Belgian kanavilla. Kanavat hoidettu hyvin ja
palveluja sopivin välein ja laatu kohdallaan. Ranska otti matkaajat hyvin
vastaan. Saatiin ohjeet ja puhelin numerot, mihin soittaa, jos jotakin
hämminkiä. Mutta, automaattisulut eivät ole toimineet, kuten olen jo aiemmin
kertonut. Sulkujen edessä ei ole odotuslaitureita. Kanavat ovat koko ajan
kaventuneet ja kunto on ollut ala-arvoinen. Kanavassa lojuu kaatuneita puita,
joita ei raivata pois. Kanavat ja sulut ovat täynnä kasvillisuutta ja kanavan
varret liettyvät kanavaan. Paikoin on näyttänyt olevan vain vähän yli metrin
syvää.
Pieni kapea tunneli
Eipä tähän enää olisi muuta mahtunutkaan leveyden suunnassa
Kasvillisuutta oli ihan veneen viereen asti
Levälauttoja ajelehti kanavassa
Tällaisia olivat sulut: heinää, levää ja muuta roskaa
Palveluja ei juurikaan ole. Kauppaa saa etsiä monen kilometrin päästä
kanavasta tai sitä ei ole pikkukylissä, internetistä puhumattakaan. Suurimmaksi
osaksi kanavan varrella olevat talot ja rakennukset ovat rähjistyneitä, ei hoidettuja.
Polttoainetankkauspisteitä ja septiä ei ole olenkaan. Ja ilmatieteen laitos on ennustanut sadetta,
joka onkin toteutunut. On satanut jo melkein kaksi viikkoa joka päivä.
Tämä
kaikki kypsytti meidät. Jatkossa kanavat vain kapenevat ja niiden kunnosta ei
ole mitään tietoa. Emme halua jatkaa etelään näillä, Erkin sanoja lainaten,
paskaränneillä. Kanavista ei voi puhua, sitä ne eivät ole. Päätimme muuttaa
suunnitelmaa. Ajamme pohjoista kohti pitkin Moselia. Saimme veneelle
talvisäilytyspaikan Trieristä, Saksasta. Voitteko kuvitella minä sovin sen englanniksi!
Kunhan vene saadaan nostettua ylös, menemme suunnitelman mukaan lämpimään,
tosin lennämme Espanjaan. Päätavoite meillä oli Euroopan kanavat ei niinkään
välimerelle meno. Tämä tavoite on toteutunut.
Jatkan
kuitenkin blogin pitoa Trierniin asti. Matka jatkui 17.9. kaksin ensin Canal de
I´Estillä, jossa kaksi sulkua ja sitten siirryimmekin jo la Mosellelle. La
Mosellea pitkin olikin jo mukava ajella. Leveyttä riitti ja maisemissakin oli
jo katseltavaa. Sulkuja oli 4. Sulut ovat tietenkin aivan eri koko luokkaa kuin
pikkukanavilla.
Kanavien koko suureni Moselilla, olemme noin puolessa välin sulkua
Yötä
olimme Pompeyssa. Pompeyssa kierreltiin keskustassa ja minä kävin
jalkahoidossa. Tuntui tosi hyvältä! Matka jatkui Metziin 18.9. ja arvatkaapa
minkälaisessa säässä. No, välillä pienessä vesitihkussa ja välillä
pilvipoudassa. Taakse jäi 4 sulkua ja maileja 24. Metz on kaunis paikka.
Satamakapteenilta
kysyttiin septistä, kun marina mainosti sitä. Olihan septi ilman sähköä ja
letkua. Satamakapteeni kohautti olkapäitään ja sanoi byrokratian vaikeaksi.
Olisi hommattava sähkö ja letku. Saksassa kuulemma homma hoituu hyvin hänen
mukaansa. Niinpä jäi septi tyhjentämättä.
Aamulla
paistoi aurinko!! Olipa mukava ajella, kun ei satanut koko päivänä. Ajatuksissa
oli ehtiä Luxemburgiin asti. Toisin kävi. Edessä kulki leveä laiva 2-3 solmun
vauhtia eikä siitä päässyt ohi ja muutenkin joka sululla oli laivojen suma.
Rantauduimme Thionvillessa kanavan ylävedessä olevaan laituriin. Aamulla 20.9. taas
harmaata ja näytti, että sade alkaa milloin tahansa. Edessä kolme sulkua Ranskan
puolella. Ensimmäinen ja toinen sulku menivätkin jouhevasti, mutta kolmannella
sululla nosti veden kyllä yläveteen, mutta antoi meidän odottaa noin ½ h,
vaikka ketään muita ei ollut tulossa.
Klo
11.45 ohitimme Ranskan rajan! Ja arvatkaas mitä tapahtui? Aurinko repes!!!! Ihan
heti huomenna ei tee kyllä mieli takas Ranskaan, niin takapajuinen maa se on. Rantauduimme
klo 12 Camping-Port Schwebsangeen, jossa tankkasimme diesiliä 500 l a)1,22 eur. Jäämme viettämään
viikonloppua tänne, tällä hetkellä ainakin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä.