Päätöksiä

Verdussa saimme kutsumattoman vieraan veneeseen. Heräsin yöllä 00.30 askeleisiin ja menin katsomaan salongin ikkunasta. Kannella käveli nuori mies. Herätin Erkin ja hän meni ulos. Mies lähti oitis veneestä. Poikaporukka oli juopporeissulla pullot kädessä ja yksi oli tullut meidän veneen kannelle kuvattavaksi. Kun hänet häädettiin pois, siirtyi seuraavan veneen eteen ja pyllisti paljaan takapuolensa kuvattavaksi. Etenivät pikkuhiljaa kauemmaksi.

13.9. manuaalisulkuja edessä. Päivässä ajettiin 9 sulkua. Dieue-avalin jälkeen sulut kapenivat. Yhdellä sululla jouduttiin taas odottelemaan. Olisiko kanavanhoitajilla ollut ruokatauko? 

Erkki autteli, jos kanavalla oli vain yksi mies pyörittämässä portteja

Yövyimme St. Mihielissä, josta sai sähkön ja veden, ei muita palveluja eikä laiturimaksua. 14.9. sulut muuttuivat jälleen automaattisuluiksi. 4. sululla jäätiin yläveteen ja sululla 9. alaveteen. Tällä kertaa apu tuli n 5 minuutissa. Rantauduimme laituriin la Barisiennessä 10 sulun jälkeen. Palveluina vesi ja maavessa. Maavessa ei vetänyt puoleensa, Jorma kävi ottamassa kuvan, joka tässä alla:

15.9. jälleen vesitihkussa matkaan. Maileja tuli vain 7,5, mutta automaattisulkuja peräti 14. Matkan varrella oli myös vajaan kilometrin tunneli. Tunnelin jälkeen sulkujen kaukosäädin otettiin pois. Rantauduimme Port de Franceen Toulissa, jossa vietimme vapaapäivää. Toulissa oli Bach festivaali ja pääsinkin illalla kuuntelemaan Bachin konserttia vaikuttavassa St Etienne katetraalissa. Jorman kotimatka alkoi 16.9.  Kiitokset Jormalle!

Viihdyimme hyvin Saksan, Hollannin ja Belgian kanavilla. Kanavat hoidettu hyvin ja palveluja sopivin välein ja laatu kohdallaan. Ranska otti matkaajat hyvin vastaan. Saatiin ohjeet ja puhelin numerot, mihin soittaa, jos jotakin hämminkiä. Mutta, automaattisulut eivät ole toimineet, kuten olen jo aiemmin kertonut. Sulkujen edessä ei ole odotuslaitureita. Kanavat ovat koko ajan kaventuneet ja kunto on ollut ala-arvoinen. Kanavassa lojuu kaatuneita puita, joita ei raivata pois. Kanavat ja sulut ovat täynnä kasvillisuutta ja kanavan varret liettyvät kanavaan. Paikoin on näyttänyt olevan vain vähän yli metrin syvää. 

 Pieni kapea tunneli

 Eipä tähän enää olisi muuta mahtunutkaan leveyden suunnassa

 Kasvillisuutta oli ihan veneen viereen asti

 Levälauttoja ajelehti kanavassa

Tällaisia olivat sulut: heinää, levää ja muuta roskaa

Palveluja ei juurikaan ole. Kauppaa saa etsiä monen kilometrin päästä kanavasta tai sitä ei ole pikkukylissä, internetistä puhumattakaan. Suurimmaksi osaksi kanavan varrella olevat talot ja rakennukset ovat rähjistyneitä, ei hoidettuja. Polttoainetankkauspisteitä ja septiä ei ole olenkaan.  Ja ilmatieteen laitos on ennustanut sadetta, joka onkin toteutunut. On satanut jo melkein kaksi viikkoa joka päivä.

Tämä kaikki kypsytti meidät. Jatkossa kanavat vain kapenevat ja niiden kunnosta ei ole mitään tietoa. Emme halua jatkaa etelään näillä, Erkin sanoja lainaten, paskaränneillä. Kanavista ei voi puhua, sitä ne eivät ole. Päätimme muuttaa suunnitelmaa. Ajamme pohjoista kohti pitkin Moselia. Saimme veneelle talvisäilytyspaikan Trieristä, Saksasta. Voitteko kuvitella minä sovin sen englanniksi! Kunhan vene saadaan nostettua ylös, menemme suunnitelman mukaan lämpimään, tosin lennämme Espanjaan. Päätavoite meillä oli Euroopan kanavat ei niinkään välimerelle meno. Tämä tavoite on toteutunut.

Jatkan kuitenkin blogin pitoa Trierniin asti. Matka jatkui 17.9. kaksin ensin Canal de I´Estillä, jossa kaksi sulkua ja sitten siirryimmekin jo la Mosellelle. La Mosellea pitkin olikin jo mukava ajella. Leveyttä riitti ja maisemissakin oli jo katseltavaa. Sulkuja oli 4. Sulut ovat tietenkin aivan eri koko luokkaa kuin pikkukanavilla.

Kanavien koko suureni Moselilla, olemme noin puolessa välin sulkua

Yötä olimme Pompeyssa. Pompeyssa kierreltiin keskustassa ja minä kävin jalkahoidossa. Tuntui tosi hyvältä! Matka jatkui Metziin 18.9. ja arvatkaapa minkälaisessa säässä. No, välillä pienessä vesitihkussa ja välillä pilvipoudassa. Taakse jäi 4 sulkua ja maileja 24. Metz on kaunis paikka. 

Satamakapteenilta kysyttiin septistä, kun marina mainosti sitä. Olihan septi ilman sähköä ja letkua. Satamakapteeni kohautti olkapäitään ja sanoi byrokratian vaikeaksi. Olisi hommattava sähkö ja letku. Saksassa kuulemma homma hoituu hyvin hänen mukaansa. Niinpä jäi septi tyhjentämättä.

Aamulla paistoi aurinko!! Olipa mukava ajella, kun ei satanut koko päivänä. Ajatuksissa oli ehtiä Luxemburgiin asti. Toisin kävi. Edessä kulki leveä laiva 2-3 solmun vauhtia eikä siitä päässyt ohi ja muutenkin joka sululla oli laivojen suma. Rantauduimme Thionvillessa kanavan ylävedessä olevaan laituriin. Aamulla 20.9. taas harmaata ja näytti, että sade alkaa milloin tahansa. Edessä kolme sulkua Ranskan puolella. Ensimmäinen ja toinen sulku menivätkin jouhevasti, mutta kolmannella sululla nosti veden kyllä yläveteen, mutta antoi meidän odottaa noin ½ h, vaikka ketään muita ei ollut tulossa.

Klo 11.45 ohitimme Ranskan rajan! Ja arvatkaas mitä tapahtui? Aurinko repes!!!! Ihan heti huomenna ei tee kyllä mieli takas Ranskaan, niin takapajuinen maa se on. Rantauduimme klo 12 Camping-Port Schwebsangeen, jossa tankkasimme diesiliä 500 l a)1,22 eur. Jäämme viettämään viikonloppua tänne, tällä hetkellä ainakin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä.