Hollannista Ranskaan

27.8.-13

Aikaa onkin vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Nettiyhteydet ovat harventuneet ja laatukin on välillä niin heikko, että ei pysty päivittämään. Saattekin sitten lukemista kerralla vähän enemmän.  Eldorado marinassa, Hollannissa, vietimme kaksi vapaapäivää aurinkoisessa säässä. Satamassa oli tosi isoja veneitä. Ihmetellä täytyy, miten ne ovat sopineet tulemaan ahtaasta portista. Eldoradossa oli hyvä venetarvikemyymälä. Matkaan läksi mm. karttakirjoja, reppu ja lepareita.

 Tästä portista menimme Eldorado marinaan.

 29.8. pääsimme matkaan vasta 9.15 sumun vuoksi. Siirryimme Maas-Waalkanaalilta Maaskanaalille. Matkalla vain kaksi sulkua. Yövyimme Kesselissä.

Aamusumua Eldoradossa

Aamuaurinko Kesselissä

Seuraavana aamuna (30.8.) siirryimme ensin Lateraalikanaal Linne-Buggenumille ja sitten takas Maaskanavalle ja sitten Juliannakanaalille. Sulkuja oli yhteensä neljä. Yöpaikkana tällä kertaa Maastrichtin Jachafen WV Treech 42. Ja eikun Maastrichtin sykkeeseen syömään ja ostamaan Belgian karttoja. Ruokakauppaan emme ehtineet. Ne menevät kiinni jo klo 18.

Kuvia Maastrichtista

Belgiaan

31.8. tulimme Lanayen sululle, jossa hoidettiin Belgiaan siirtymiseen liittyvät paperihommat. Heti sulun jälkeen menimme kanavanhoitajan toimistoon, jossa pyysivät veneen rekisteriotteen (olimme varanneet sen englanniksi). Kirjasivat veneen tiedot, kysyivät kansalaisuutta ja minne olimme matkalla. Belgian puolella on ollut paljon teollisuutta, maisemat sen mukaiset. Jatkoimme Amayhin asti, jossa yövyimme ”vapaaparkkilaiturissa”. Minä tutustuin paikalliseen kylään, kun pyöräilin kaupassa. Taakse jäi tänä päivänä myös Ivoz-Ramet sulku. Seuraavana päivänä (1.9.) olivat Ampsin Neuville, Andenne-Seilles, Grands malades, La Plantes, Tailferin ja Riviere sulut. 

Minä toimin radistina. Belgiassa kanavanhoitajat eivät osanneet yhtään englantia, enkä minä ranskaa, mutta silti pärjättiin. Poikkeus oli La Plantessa. La Plantessa ei ollut VHF-yhteyttä. Erkki kävi kanavanhoitajien kopissa. Sielläpä puhuttiinkin englantia.

Yhteistyöllä se pelaa

 Belgiaan tullessa näimme uudenlaisen sulkuportin. Portti liukui vaijerien avulla sivuun.

 Belgian asuntolaivoja

Belgian asuntoarkitehtuuria

Sulussa voi saada myös vesisuihkun. Jouduimme ihan sulun eteen, kun samaan sulutukseen tuli vielä kaksi rahtilaivaa meidän jälkeen. 

Ranskaan

Maanantaina (2.9.) kuljimme vielä Belgian puolella 5 sulkua. Maisemat vaihtuivat Dinantissa. Kuljimme laaksossa ja näkemistä riitti. Oli vuoristoa ja kylien pihat olivat laitetut, oli paljon kukkia, muotoon leikatuja pensaita ja aitoja. Ranskan puolelle siirryimme Les 4 Cheminées sulussa. Kutsuivat kanavatoimistoon, jossa taas katsoivat veneen paperit, kysyivät kipparin nimen ja meidän kansalaisuuden sekä mistä tulemme ja minne olemme matkalla. Meidän piti ostaa kanavamaksu. Ilman sitä ei Ranskassa voi liikkua. Se asetetaan veneen oikealle puolelle näkyvälle paikalle. Saimme myös automaattisulkuja varten ohjeen (englanniksi, saksaksi ja ranskaksi) ja kaukosäätimen, jolla aktivoimme sulun toiminnan alkamaan. 

Ajoimme Givettiin, jossa pidimme vapaapäivää. Minä pidin itseni hemmottelupäivän. Kävin nääs kampaajalla.

 Givetissä

Givetissä: on kyselty kuvaa, jossa näkyisi aurinkokatos. Tässäpä tämä 

4.9. miehet purkivat tarkankaaren (nostettiin pystyyn vapaapäiväksi), aurinkokatoksen ja kuomun. Veneen korkeudeksi saatiin näin 3.30. Olipa Primavera riisutun näköinen. Luvassa siis matalia siltoja.

Tässä riisuttu versio Primaverasta

Parilla ensimmäisellä sululla oli vielä kanavanhoitaja avaamassa sulut ja autteli myös köysien kanssa. Ensimmäisen sulun jälkeen oli tunneli. Se oli merkattu tosi huonosti karttaan, joten se tuli hieman yllätyksenä. Ihmettelinkin sulussa mitä kanavanhoitaja puhui valoista. Muuta ei osannut sanoakaan englanniksi. No se selvisi hetin miten, kun tunneli tupsahti eteen. Lamput esiin ja menoksi. 

Parin sulun jälkeen sitten olimmekin omillamme.  Ajoimme helteessä. Lämmintä oli yli 30 astetta. Pidimme lepotauon Haybessa. Päivän saalis: yhdeksän sulkua, yksi tunneli ja maileja 22. Ihan hyvä saavutus hellelukemissa.  Revinissa olevan marinan suihku teki terää. Jorma uskaltautui vielä uimaan. 

Seuraavana aamuna klo 8 jälkeen innokkaana sululle. Naapuriveneestä kerrottiin automaattisulkujen aukeavan klo 8. Ei auennut. Valot syttyivät klo 9 ja senkään jälkeen se ei toiminut. Palattiin laituriin ja soittelin useampaan puhelinnumeroon. Lopulta puheluuni vastattiin ja luvattiin: mies tulee madam. Tulihan se ja sulku toimi. Pääsimme jatkamaan klo 10. Siirryimme kapeimmille suluille ja osa matkasta kuljettiin kapeaa väylää (n 10 m leveä). Ohitimme Meusen kauneimmaksi kohdaksi sanotun Rochers des Dames de Meusen. Jylhät puiden peittämät rinteet ja syvä laakso, jossa ajoimme. Päivä oli jälleen helteinen, joten ajoimme lyhyemmän päivän. Kuljimme 5 sulkua ja maileja kertyi 19. Joigny-sur-Meusessä olimme uudessa laiturissa, josta sai sähkön, ei muita palveluja.

Maisema vaihtui jälleen. Vuoret väistyivät ja tilalle tuli laajat peltomaisemat ja isot maatilat. Ajetut sulut 6.9. : Jogny, Montacy, Mézières, Romery, Dom-Le-Mesnil, Donchery, Vilette ja Sedan. Sulut on muuten nimetty paikkojen mukaan. Dom-Le-Mesnil sulun jälkeen kanavassa paljon risuja ja matalleni. Tällä sululla jouduin taas soittamaan, kun sulun valot näyttivät ettei sulku olisi käytössä. Vastaus: mies tulee madam. Täällä ei ole sulkujen odottamista varten muuten minkäänlaista laituria. Viletten jälkeen oli paikoin 1,4 m syvää. Tämä osuus menee kiinni 15.9. huoltotöiden vuoksi ja on kyllä syytäkin. Sedanissa piti olla marina, mutta se oli suljettu maatalousnäyttelyn vuoksi. Kiinnityimme laituriin, jossa ei ollut kiinnityspollareita. Köydet sidoimme puihin. Saimme seuraksi kaksi muutakin venettä.

7.9. läksimme liikkeelle vesitihkussa. Päivän mittaa sitten tihuutti vettä vähän väliä. Tarvittiin sadevaatteet, kun nyt ei ole sitä aurinkokatosta suojana. Ensimmäinen sulku ei taaskaan toiminut. Soitto ja vastaus: mies tulee madam. Automaattisulkujen nousu on ollut 1.07–3.58. Korkeimmissa ei tahtoneet enää köyden pituudet riittää, kun sulun seinämässä ei ollut muuta kuin tikkaat mihin kiinnittyä ja sulun seinää oli vielä veden noston jälkeenkin n 2 m. Ylhäälläkin pollarit ovat tosi harvassa.  Suluissa laskevat vettä voimakkaasti eli virtaus on sen myötä melkoinen. Matalimmat sillat ovat olleet 3,5 m. Ajoimme 7.9. viisi sulkua. Olemme nyt ohittaneet tulevan huoltokatkoskohdan. Rantauduimme Stenayhin viettämään vapaapäivää.