Luxenburgista Saksaan

21.9. sattui huvittava juttu. Menimme paikalliseen ravintolaan syömään. Tarjoilija ei osannut kertoa mitä listalla oli. Kokki tuli kertomaan huonolla englannilla mitä luxenburiksi kirjoitetut ruuat olivat. Eli pari sanaa englantia, loput luxenburgia (on ranskan ja saksan sekoitusta). Tarjolla oli mm. pihviä ja sampea eri muodossa. Valitsimme pihvin. Ja mitä saimmekaan! Pihviä se luultavasti oli, mutta raakamarinoituna eritäin ohuina siivuina, maustettuna mm konjakilla, merisuolalla ja pippurilla. Seassa muutama appelsiinikuutio ja hipsu salaattia sekä koristeena orvokin kukka. Eihän sillä nälkä lähtenyt, varsinkaan, kun en pystynyt sitä syömään kuin vähän. Komeus maksoi muuten a) 12 eur. Hinnastakin päättelimme, että saamme kunnon pihvin, toisin kävi. Eihän sinä auttanut muuta kuin mennä veneelle ja laitaa itse ruokaa.

22.9. aamu oli viileä ja sumuinen. Päätimme lähteä jatkamaan matkaa sumun hälvettyä. Ajoimme vuoronperään. Aurinkokin kurkisti pilviverhon takaa ja ilma lämpeni sopivasti. Olimme alustavasti ajatelleet jäädä Wasserbillingiin yöksi, mutta kun matka eteni sujuvasti, niin päätimme ajaa Schweishiin asti. Maileja tuli 29 ja sulkuja kolme.  Matkalla näimme tosi pitkiä risteilyaluksia. Kai niiden on oltava pitkiä, kun matalien siltojen vuoksi ne eivät voi olla korkeitakaan. Ihmettelen vain, miten ne sopivat kulkemaan mutkaisessa kanavassa.

 Matkan varrella muistutus Pohjois-Karjalasta, Ilomantsista

 Viiniviljelmien välissä ajettiin

 Moselle on kuulema kuulu viineistään

Perillä huomasimme viereisellä campingalueella suomalaisen asuntoauton. Pariskunta oli matkalla Espanjaan. Rouvan vanhemmat asuvat Joensuussa ja rouva viettänyt monet kesät kesämökillä Kontiolahdella. Pieni on maailma. On ollut myös lämmintä vaihteeksi. Mittari näyttää 27 astetta. Emme valita!

Uusi aamu Schweishissa, 24.9. Kiireisimmät ovat jo menneet, uudet veneilijät eivät ole vielä tulleet. Tämä hetki on meidän. Siinä missä eilen näimme Moselle kanavan, lepää nyt sumu kuin paksu, valkoinen villapeitto. Maisema on kaunis. Sumu saa levätä joen yllä rauhassa, meillä ei ole kiire minnekään. Sekin on opeteltava, olla lähtemättä mihinkään. 

Aamut sumuisia, päivällä ja illalla sitten paahtaa aurinko: mikäpä on ollessa

Aurinkoa, aurinkoa!